Karkkikoirien paluu

Hengissä ollaan. Sain uudenvuodenaattona tärkeän puhelun. 12-v. kummipoikani Arimo soitti ja totesi, ettei karkkikoirien blogia ole päivitetty yli kahteen vuoteen. Tottahan se on, syitä löytyy vaikka kuinka paljon, ensin hajosi tietokone, sitten kirjoittajan käsi (tenniskyynärpää+rannemurtuma)... Kyllähän se huono sika aina syitä löytää: maa jäässä, kärsä kipeä! Joka tapauksessa tuo tomera kummipoikani pyysi minulta uuden vuoden lupauksen: blogipäivityksen. Tässä se nyt tulee. Tämä on, Arimo, sinulle!

Kuva on valitettavasti heikkolaatuinen kännykkäkamerakuva, mutta se on viimeisin tytöistä otettu, joten kelvatkoon. Sohvaperunat kymppiuutisten aikaan! Ilmeisesti koiranäkökulmasta jälleen köyhä uutisilta. Mitäs meille sitten kuuluu? Kiitos, ihan hyvää. Varsin tylsissä, samoissa merkeissä elämämme sujuu, onneksi. Toffee on jo lähes 11-vuotias, edelleen hyvässä kunnossa. Olen epäillyt koirulilla kaihia, joka tapauksessa se on hämärässä selvästi aikaisempaa varovaisempi vaikkapa autoon hypätessään.

Laitoimme mökin talviteloille marraskuun puolivälissä ja lähdimme sieltä melkein pimeällä pois. Oli sateinen iltapäivä, puin tytöille sadeasut päälle venematkaa varten. Pakkasin tavaroita veneeseen ja palasin hakemaan seuraavaa lastia terassilta, kun Toffee juoksi vastaan laiturilla ja väisti minua suoraan hyiseen mereen. Olin jo hyppäämässä koiran perään, kun se jo kiipesi liukasta kalliota pitkin rannalle eikä ollut millänsäkään. Hieman viluissaan, mutta sadetakki oli estänyt sitä kastumasta kokonaan! Mitäs Nekusta sitten kertoisin? Nekku on Nekku. Ennen joulua siirsin kaikki koirien ruuat ja herkut pois keittiöstä kodinhoitohuoneeseen, josta nyt on yksi korkea kaappi varattu vain koiratarvikkeita varten. Nappulat on siirretty keittiöstä vetolaatikosta isoon peltirasiaan. Loirin joulukonsertista palattuani löysin koirakaapin avattuna ja peltirasian vedettynä lattialle, nappuloita joka puolella. Rasian kantta oli hieman käsitelty, sitä oli kai yritetty avata, mutta koko komeus oli rämähtänyt lattialle, minkähänlainen ääni tuosta on kuulunut? Nekku on pikkuvaras, mutten lainkaan epäile, ettei Toffee olisi ollut mukana pikkujoulujuhlissa. Vaikka vain pieni osa nappuloista oli syöty, vesikippo oli juotu tyhjäksi. Ja molemmat joivat yhtä aikaa vähintään 5 minuutin ajan ahnaasti täytettyäni vesikupin. Nyt keittiönjakkaran uusi sijoituspaikka on tuon koirakaapin edessä... Ja meillä kaikilla menossa kinkunsulatusviikot.