Se on telkkarissa, hölmö!

Nekku ei ole koko viisivuotisen elämänsä aikana koskaan ollut kiinnostunut televisiosta. Mitkään äänet tai kuvat eivät ole saaneet sitä seuraamaan töllötintä. Tänään se kuitenkin tapahtui. Telkkarissa tuli ohjelma koiranpennun ensimmäisestä vuodesta. Siinä pentu vietiin joenrannalle tutustumaan veteen, veden loiskinta ja koiran vingahdukset saivat Nekkusen heräämään ja katsomaan kuvaa. Kun seuraavaksi pennulle opetettiin uimista, niin Nekku oli valmis liittymään seuraan. Se tuijotti ensin kuvaruutua, sitten yritti kiertää television taakse mukaan ja lopulta lähti ulos takapihalle etsimään vesileikkejä. Eipä löytynyt, tuli takaisin ja katsoi ruutua, mutta ohjelma oli jo loppunut eikä sieltä enää tullut mitään mielenkiintoista. Koira hyppäsi sohvalle takaisin nukkumaan.

Toffee ei ole koskaan telkkaria katsonut, mutta ensimmäinen koirani vehnäterrieriuros Elton sen sijaan seurasi telkkariohjelmia useasti. Se saattoi istua television edessä ja katsoa ohjelmia, luonto-ohjelmien kanssa se kiersi television taakse nähdäkseen minne eläimet hävisivät. Kerran ohjelmassa oli joku sotilasmusiikkitapahtuma, jolloin Elton istui tv:n edessä ja sen peppu ja häntä heilui musiikin tahtiin. Eltonin suosikki ohjelma oli ylivoimaisesti poliisikoira Rex, jossa iso saksanpaimenkoirauros auttoi poliisi-isäntäänsä juttujen ratkaisemisessa. Välillä, kun kuvaruudussa oli iso kuva Rexistä näyttämässä hampaitaan ja murisemassa, piti Eltoninkin uhitella kuvalle. "Se on telkkarissa, hölmö" -kommentti on peräisin noista hetkistä, Elton rauhoittui aina sen kuultuaan.

Kerran mökillä radiosta tuli ohjelma, jossa koira haukkui, Elton ryntäsi ovelle haukkumaan ja etsimään tuota vierasta mökille tunkeutunutta koiraa. "Se on telkkarissa, hölmö" -kommentin kuultuaan Elton ryntäsi välittömästi television luo. Se katsoi hetken mustaa ruutua, sitten loukkaantuneena meitä. Kuka se hölmö oikein olikaan!

Sademetsän sankarit

Montaakaan sadepäivää ei tänä kesänä ole ollut, mutta niihin on tietenkin varauduttu. Perjantaina ulkoilutimme keltaisia sadetakkeja ilman, että sadepisaraakaan tuli taivaalta. Tosin reitti metsän ja pellon poikki oli sen verran rapainen, että tassupyykille jouduttiin kaikki. Osa savesta oli onneksi sentään tarttunut takkeihin.

Tänäänkin sadepäivältä uhkaavasti saaressa näytti, joten lähdimme lenkkeilemään kiireestä kantapäähän asti sadevaatteisiin varustautuneina (yöllä ja aamulla oli kyllä satanut ihan kunnolla). Kuumahan niissä tamineissa auringonpaisteessa tuli... Nihkeissä sademetsätunnelmissa poikkesimme sienestämään, ei kanttarellin kanttarellia, mustikat edelleen mustapippurinkokoisia, mutta muutama hyvä keppi sentään löytyi. Myös kieriminen varvikossa oli jälleen molempien lempipuuhaa. Tosin sillä seurauksella, että Nekku onnistui saamaan haalariinsa palkeenkielen, taas hyvä syy käydä koiruleiden vaateostoksilla.



Eikä tarvittu tassupyykkiäkään jälkeenpäin.