Tempputilanne

Toffee tarjoaa nykyisin jatkuvasti kuperkeikkaa... Ei siinä mennyt kuin kahdeksan vuotta tempun oppimiseen, mutta sitkeys palkittiin. Nekku tarvitsee kuperkeikkaamiseen vielä hieman käsiapua (koira makaa maassa ja teen kädellä ympyrän sen yläpuolella), mutta kaiketi kuperkeikka on lisättävissä molempien tyttöjen hallittujen temppujen luetteloon! Täytyy yrittää ottaa tytöistä video ja laittaa se tänne todisteeksi.

Ryömimisen Nekku oppi kerrasta eikä siinä ollut erityistä haastetta. Sen sijaan Toffeelta tämäkin temppu vaatii paljon enemmän. Kyllä se ryömii, mutta pyrkii koko ajan ylös seisomaan. Treenit siltä osin jatkuvat.

Toukokuun tempuksi valitsinkin jotain sellaista, jonka Toffee jo osaa. Peruuttaminen. Nekkunen ei sitä oikeastaan vielä käsitä, mutta jatkamme harjoituksia.

Samalla näihin treenihetkiin on lisätty tottelevaisuuskoulutusta. Seuraamista, paikalla oloa, luoksetuloa, liikkeestä maahan ja seisomaan jäämistä kovasti yritetään harjoitella. Joka päivä muutama minuutti molempien kanssa. Tekee hyvää Toffeellekin, joka kyllä ne osaa, muttei millään viitsisi, kun mamma ei pitkään aikaan ole mitään tällaista vaatinut. No, nyt se vaatii. Ja kyllähän Toffeliini innokkaasti tekee, kunhan palkka on oikea.

Ruokakippo on ollut selvästi paras motivaattori. Siinä on vielä sekin plussapuoli, että kun treenataan Toffeen kanssa ensin ja sitten koira jää ruokakipolleen syömään, niin saa rauhassa treenata Nekun kanssa. Aiemmin näitä treenihetkiä varjosti kahden koiran ongelma, molemmat yrittävät suorittaa tai sitten ei. Enkä ole raaskinut panna toista toiseen huoneeseen oven taakse, varsinkin kun Toffee pitää laumasta erottamista suurena rangaistuksena. Tiedän, tiedän, sehän on vaan muutama minuutti ja koiria pitää kouluttaa. Yritetään!