Agilityrintamalta ei mitään uutta

Otsikko sen kaiken jo kertoikin, mutta yritetään vähän runsassanaisemminkin pohtia kulunutta agilitykuukautta.

Treenit Turussa meidän osalta päättyi jo huhtikuun lopussa. Joka kerta siellä sai jonkun ahaa-elämyksen, valitettavasti muutamat niistä kyllä masensi. Olen ollut Nekun kontakteihin tosi tyytyväinen, kunnon on-offit ja vapautuskäskyllä vasta pois. Niinpä, ei tässäkään asiassa ole minkäänlaiseen itsetyytyväisyyteen sijaa.

Teimme kivaa rataa, joka alkoi kahdella hypyllä, ihmisnuolella vedettiin koira mukaan toisen esteen takaa. 90 asteen kulmassa takaakiertohyppy, jolta haltuunotto (A houkutuksena) ja lähetys J-mutkaputkeen. Siinä sai laittaa töppöstä toisen eteen, että ehti putken toiseen päähän ohjaamaan 180 asteen käännöksen kepeille joko persjätöllä ja ensimmäisestä välistä vedolla tai syli- tai poispäinkäännöllä. Meikäläisen salamannopeudella ja gepardinketteryydellä oli pakko turvautua poispäinkääntöön ja hienosti se onnistui, vaatihan se muistaakseni muutaman toiston. Kepeiltä 90 asteen kulmassa oli A ja vähäinenkin oma ennakointini A:lle veti Nekun toiseksi viimeisestä keppivälistä... Pitää muistaa "ohjata" se viimeinenkin keppiväli!

Ajattelin A:n sujuvan kuin leikkiä vaan, mutta ei. Hienosti Nekku esteen yli ja kontaktille ja meinasin mairea hymy huulilla jatkaa rataa, kun Jaakko tylysti keskeytti. "Älä jatka, se ei osaa kontaktia", mitäh, mitäh????? Hiukka hymy hyytyi. Miten niin ei osaa, sehän teki sen niin nätisti ja tuli pois vasta luvalla? "Niin, mutta kaikki on kiinni sun liikkeestä", miten niin? Todellakin mun liike pysähtyy, kun Nekku tulee kontaktille ja liike jatkuu samalla, kun vapautan sen, vähintäänkin heilutan kättä!!!!! Kokeiltiin sitä, että pysähdyn, kun Nekku on A:n harjalla, sinnehän se jäi keikkumaan, eikä liikahtanutkaan ennenkuin minä liikuin. Sitten juoksin esteen ohi enkä lainkaan pysähtynyt, ei muuten pysähtynyt Nekkukaan. Kokeiltiin vielä sekin, että pysähdyn ja jatkan juoksua enkä sano mitään, Nekku pysähtyi nätisti kontaktille ja sieltä eteenpäin mun mukana.... ARGGHH! Ei voi olla totta. Onneksi Jaakko sanoi tuosta, nyt osaan treenata kontakteja ja varoa noita sudenkuoppia, joihin olin taas niin komeasti kompastunut. Tehtiin siinä vielä parin hypyn sarja, jonka loppuun persjättö ja takaakiertohyppy, ne meni onneksi tosi hyvin.

Viimeisellä kerralla sain rankkaa palautetta taas kerran palkkauksesta. Palkkaan kuulemma kyllä ruhtinaallisesti, mutta ajoitus on tässäkin pielessä. Jopa siinä määrin, että Jaakko sanoi ottavansa mut esimerkiksi miten koiraa ei saa palkata, jos hän joskus tekisi videon koiran palkkauksesta. Pitäisi palkata koiraa hyvästä yrityksestä eikä jättää oman virheen takia koira palkkaamatta. Erityisesti mun pitäisi muistaa tuo, sillä Nekku on tavattoman nopea ja olen ohjauksessa koko ajan myöhässä. Nekku ei jaksa toistoja, jos niistä ei tule palkkaa, ja tunnustan oman virheeni jälkeen unohtavani palkata koiraa, otetaan vaan uusiksi, tästä yritän kovasti päästä eroon.

Rata alkoi kolmen hypyn sarjalla, kaikki hypyt olivat erisuuntaan vinoja ja viimeiseen takaakierto. Koira otettiin vastaan kolmannelta hypyltä ja pyöräytettiin ympäri, lähetys u-putkeen. Putken jälkeen tuli kaksi hyppyä aika pitkillä väleillä ja ensimmäinen hyppy oli suoraan koiran linjassa sen tultua ulos putkesta, seuraava hyppy oli esteen leveyden verran sivussa linjasta ja se piti kiertää takaa. Siispä lähetys putkelle ja tuhatta ja sataa ottamaan putkesta ulostulevaa koiraa vastaan hypyn jälkeen koko ajan eteenpäin juosten tekemään pakkovalssia. Se onnistui kerralla ja saimme kehuja erinomaisesti ajoitetusta ja suoritetusta pakkovalssikuviosta.

Pakkovalssin jälkeen tuli hyppy, joka tavallaan väkisin jäi koiran juoksulinjan ja minun juoksulinjani väliin. Nekun piti oikeastaan hypätä hyppy lähes nollakulmasta, koira piti ohjauksellisesti vetää hypylle vain vastakkaisella kädellä, ei onnistunut, puolivalssilla onnistuu, mutta sitten olisin ollut jatkossa niin myöhässä, ettei se tullut kysymykseen. Seuraavaksi taas poispäinkääntö hypylle ja pesrjättö seuraavalle hypylle. Poispäinkäännöstäkin kehuttiin. Kai me jotain sentään osataan, kun Jaakko kysyi, koska meinaan ilmoittaa Nekun ensimmäisiin kisoihin! En kyllä lainkaan osannut tuollaista kommenttia odottaa.

Erilaisten yhteensattumien vuoksi olemme päässeet Nekun kanssa aloittamaan Ojangon ohjatut KITÄH-treenit vasta tuokokuun puolivälissä. Kyllä jännitti mennä sinne. Vieläpä kaiken lisäksi selvisi, että Nekun elämän suurin rakkaus irlanninterrieri Solo treenaa viereisellä kentällä samaan aikaan. Nekku istui kiltisti ensimmäisen esteen takana, toinen este tehtiin takaakiertona pyörittämällä. Nekku kurkki viereiselle kentälle, muttei lähtenyt. Ensimmäinen este, toisen kierto, hyppy ja samalla Nekku huomaa Solon naapurissa eikä siinä ehtinyt sanoa kissaa, kun koira oli Solon kimpussa. Sieltä se häädettiin eikä se yllättäen lähtenyt tekemään tutustumiskierrosta koko laajalle Ojangon alueelle, vaan tuli takaisin meidän kentälle, jossa se kävi sen verran moikkaamassa kouluttajaamme Annea, että jäi kiinni. Lopetin treenaamisen ja vein sen yksikseen kauimmaisen aidan nurkkaan ja jätin sen hetkeksi sinne, päivä oli niin kuuma, etten voinut sitä autoon viedä.

Uusi yritys. Nyt se ei edes lähdössä pysynyt, sillä Solo oli lähellä aidan vieressä kiinni, joten Nekkuhan lähti kuin ammuttuna kaveria moikkaamaan ja samalla se yritti moikata paria muutakin koiraa. Onneksi Marja-Liisa oli heti hommassa mukana ja hääti Nekun pois, se teki mutkan meidän kentällä ja yritti palata Solon luo, mutta Marja-Liisa toimi loistavana mörkönä. Nekku palasi kiltisti mamman luo ja teki todella nätisti töitä. Tosin virheitä tuli valtavasti, mutta teimme niitä yhdessä! Solo on the ultimate haaste, joten lupasin, että sinä päivänä kun Nekku tekee mun kanssa rataa eikä häiriinny toisella puolella suorittavasta Solosta, niin silloin mä ilmoitan meidät ekoihin kisoihin! Saa nähdä, onnistuuko tuo koskaan.

Toffeen kanssa ollaan käyty jo useammassa JFF-treenissä. Ryhmä on aikalailla muuttunut viime kesäisestä, mutta meininki on leppoisa edelleen. Toivottavasti tulee yhtä hauskaa ja haasteellistakin. Viimeksi ainakin oli, sillä takaaleikkaukset on meille haaste, jos olen ajoissa, kääntyy Toffee tavallaan jo ennen estettä kieltäen esteen, jos taas olen myöhässä, Toffee tekee hypyn jälkeen pyörähdyksen. Kepeillä tuo ohjaus saa aikaan sen, että koira tulee kepeiltä pois. Nyt sitä on muutamalla kertalla treenattu ja takaaleikkaus alkaa kepeillä toimia!