Nekku juttelee unissaan

Hellejakso on päättynyt ja istumme sisällä, tosin ovi terassille on auki. Sohvalla makoilee vieressäni Nekkunen, joka on ihan helteen ja metsälenkkien uuvuttama.

En ole aivan varma siitä, oliko Nekun uimakoulu hyvä juttu. Koirahan innostui uimisesta lelun perässä kovasti. Kävimme Koirakylpylässä seitsemän tai kahdeksan kertaa. Viimeisellä kerralla Nekkua ei meinannut saada altaalta pois lainkaan. Uinti on edelleen hosumista ennen kuin se saa lelun suuhunsa eikä koira oma-aloitteisesti lähde uimaan, vaan lelulla se pitää houkutella. Se vaihtoehto, että antaisi kaverille lelun suuhun ja sitten vetäisi sen veteen, ei toimi, sillä Nekku kääntyy silloin välittömasti ympäri takaisin rampille.

Meillä on Laajalahdessa kodin vieressä sellainen rämettynyt, vetinen metsikkö. Metsikön toisella laidalla kulkee ulkoilureitti moottoritien varressa. Ulkoilutie vie myös metsikössä olevan pikkuisen rämelammen ohi. Siinä pesii sorsapari. Tyynesti ja ylväästi ne uivat, vaikka tuo lätäkkö ei varmaan ole maksimipituudeltaan kuin kymmenen metriä, jos sitäkään. Näin keväällä se varmaan on isompi. Nekku on nyt keksinyt nuo linnut ja sen, että se osaa uida, jos ei jalat lätäkössä ota pohjaan. Linnut poistuvat varsin vilkaasti paikalta eikä Nekku niitä ole päässyt oikeasti hätyyttämään.

Tai ehkäpä kyseessä on kauneudenhoito, sillä suokylvythän tunnetusti tekevät hyvää! Nekku ei voi käsitää, miksi se pääsee joka päivä suihkuun lenkin jälkeen. Eihän koiria tietenkään saa pitää vapaana, mutta joskus ne ovat... Ollaanhan melkein meidän aidatulla takapihalla!

Tuo ulkoilureitti on kyllä aivan loistava. Metsikkö on osittain tosi jyrkässä rinteessä ja Nekku harrastaa ylösalas juoksuja, kunnon spurtteja ympäriinsä. Loistavaa kuntoilua sekä lihasvoima- ja ketteryystreeniä. Kummasti se ehtii kuitenkin seurata meitä Toffeen kanssa, sillä Nekku on viivana vieressä, mikäli aion Toffeelle keppiä heittää! Välillä sentään Toffeekin intoutuu Nekun kanssa mäkeä ylös juoksemaan, mutta pääsääntöisesti se liikkuu minun tahtiini. Metsä on täynnä erilaisia polkuja ja reittivaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Muutkin koiran ulkoiluttajat ovat sen löytäneet, niinpä leikkikaveri väijyy jonkun mutkan takana lähes joka kerta.

Toffee kuorsaa, tosin nyt se on ehkä vähän kevyempää kuorsausta kuin viime hellepäivinä. Sään viilenemisen lisäksi asiaan vaikuttanee se, että Toffeelle on keritty kesälook. Se näyttää ehkä enemmän snautserilta kuin vehnäterrieriltä, mutta turkki on niin paljon helppohoitoisempi näin.

Helatorstaina Toffeelle koitti kissanpäivät, sillä se pääsi ilman Nekkua mökille. Tosin siellä odotti Emma-koira ja olivathan tytöt ottaneet yhteen lauantaina. Olisikohan riita tullut jostain kepistä, mene ja tiedä, mutta Toffeella oli yhteenoton seurauksena taas hampaan jäljet kaulassa ja hartiassa sekä korvassa. Ihmislauma tietenkin oli säikähtänyt tästä valtavasti ja koirulit, jotka heti yhteenoton jälkeen olivat taas niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, erotettiin toisistaan loppupäiväksi.

Helle saaressa sai Toffeen heittämään talviturkin jo heti torstaina. Vaikka punkkikarkoitteet oli laitettu jo ennen vappua, ei se enää riittänyt torjumaan niitä kokonaan. Toffee nukkui yönsä siskoni kanssa pikkumökissä ja kuulemma siskon tyynyltä oli yksi yö löytynyt ikävä, elävä vieras. Kolmen viikon välein nuo karkoitteet on laitettava, muuten teho ei ensinkään ole riittävä. Karkoitteista huolimatta jokailtainen punkkisyyni on tehtävä, ihmisillekin.

Nekun kanssa ei saareen lähdetty, sillä koiran antura oli taas rikki. Saaressa anturan suojaaminen on toivotonta, mikään tossu tai sukka ei siinä vauhdissa mukana pysy, lisäksi tytteli ainakin kahlailee meressä jatkuvasti. Suurin ongelmahan on se, että Nekku nuolee niin antaumuksella sitä loukkaamaansa jalkaa, välillä se on päässyt nuolemaan anturansa ihan vereslihalle. Nyt puhdistettiin desinfektioaineella ja laitettiin tassusalvaa pari kertaa päivässä, kolmen päivän ajan tossu oli yötä päivää jalassa ja vaiva meni sillä onneksi ohi.

Anturavaivahan on ollut aina merkki juoksuajan lähestymisestä. Niin kuin on mainittu juoksunsa Nekku on alkanut aiemmin lähes tunnin tarkkuudella. Huomenna on 29 viikkoa täynnä...

Koira nukkuu sikeästi. Ensin sen nenä alkoi nuuhkia, sitten se ilovikisi. Unimaailmassa täytyi tapahtua jotain tosi ihanaa, sillä Nekkunen alkoi liikutella tassujaan kuin innosta hyppien ja juosten, välillä pieniä haukahduksia päästäen. Sitten lyhyt matala murahdus. Hetken hiljaisuus, muutama uniloikka, tuhinaa ja pari pikkuhaukahduksen tapaista. Samassa Nekku avaa silmänsä, venyttelee ja haukottelee. Katsoo minua silmiin hetken, ihan kuin se olisi halunnut kertoa, millaista ihanaa unta se juuri oli nähnyt. Silmät lurpsahtavat taas kiinni ja tytteli huokaisten palaa unten maille. Enhän minä siitä mitään kuitenkaan olisi ymmärtänyt.