Joulun odotusta

Lunta ja pakkasta, voiko jouluisempaa ja mukavampaa olla. Onneksi ainakin hetkeksi päästiin siitä koirien jatkuvasta pesemisestä. Eikä Toffeenkaan anturoiden väliin tällä kelillä lumipaakut edes tartu. Toki molemmilla neideillä on töppöset joka tassuun, muttei niitäkään viitsisi jatkuvasti päälle pukea, sillä jotta ne varmasti pysyvät siinä vauhdissa tassuissa, pitää tytteleille pukea myös fleecehaalarit päälle ja hikihän siinä tulee, vähintäänkin mammalle.

Koirulit ovat oppineet, mitä tarkoittaa "joulukalenteri". Sen kuultuaan molemmat siirtyvät välittömästi terassin ovelle. Verhoihin on nimittäin ripustettu roikkumaan kaksi nauhaa, joissa on pikkuruisia huopatöppösiä ja niissä numerot kahteenkymmeneenneljään. Jokaisen töppösen takana on pikkuinen pyykkipoika, johon sitten ripustetaan nameja. Siis ainakin Toffee on oppinut joulukalenteri-sanan, Nekku tapansa mukaan vaan tohottaa ja ryntäilee joka paikkaan.

Viime sunnuntaina olimme Nekun siskon Janen ja enon Geoffin luona kylässä. Voi sitä lumimyräkkää! Eipä se tuntunut koiria vaivaavan, lumi vaan pöllysi enemmän, kun siskokset painoivat menemään, pikku-Nekku päällimmäisenä yleisenä syyttäjänä. Kiitos Weckströmeille hauskasta illasta, erityiset kiitokset Marille erinomaisesta juustokakusta. Toivottavasti lumien sulamisvedet olohuoneessa kuivuivat ilman suurempia vahinkoja.