Lomailua lumiukkojen kanssa

Joululoma jatkuu lumisilla lakeuksilla. Pakkaset väistyivät ja tilalle saatiin lisää lunta nollakelissä. Vehnisten kohdallahan tuo tarkoittaa joko lumiukkoilua tai suojapukujen käyttöä. Olemme jo parina päivänä pystyneet tekemään kunnon pitkiä lenkkejä eikä kukaan ole karannut tai ontunut eikä ketään ole kannettu kotiin. Pitänee koputtaa puuta.

Tänään päätin revitellä ja antaa likkojen mennä, minustakin olisi ollut hauska kaatua hankeen ja tehdä lumienkeleitä. Erityisen mukavaa tästä kaikesta tekee tietysti se, että Nekkulin anturaongelmat on taas tältä erää ohi. Täytyy vaan olla kovin tarkkana, ettei anturoihin pääse syntymään halkeamia. Tyttönen, kun luulee olevansa kovinkin taitava sairaanhoitaja, mutta tuo jatkuva nuoleminen pääsääntöisesti aiheuttaa nämä tassukatastrofit.

Törmäsimme lenkkeilessämme oikein rotukoiraan. Vellamonrinteellä asustaa myös vehnäterrieriuros Vili, vajaan puolentoistavuodenikäinen Karafill-uros. Vili perheineen oli tulossa kaupungilta ja pysäyttivät autonsa meidän lauman kohdalle. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja yhteystiedot ja suunniteltiin jatkoon vehnistreffejä, kun olisimme taas Seinäjoella vierailulla.

Vehnätapaaminen onnistui kuviteltua nopeammin. Kiersimme reilun korttelin lenkin, kun takaisin tullessa Vili emäntineen tulikin sattumalta toista kautta vastaan. Nekku ja Vili löysivät heti yhteisen sävelen, kunnon vehnäpaini pantiin pystyyn.

Toffee tapansa mukaan ärsyyntyi tästä huonosta jalkakäytäväkäyttäytymisestä ja ärähti nuorisolle, mutta tyytyi sitten vain halveksien katsomaan hieman kauempaa paikalleen istumaan komennettuna ilman remmiä. Vohveli ei kyllä tiedä olevansa terrieri, vaikka se välillä terrieriotteita vähän yrittääkin. Siinä on maailman kultaisin koira ja uskollisin ystävä.

Päästin koirat takapihalla vielä kirmaamaan vapaina. Nekku joutui kahlaamaan kaulaa myöden lumessa, Emma kaivautui hankeen ja välillä Toffeekin osallistui paini- ja takaa-ajoleikkeihin. Kolme onnellista koiraa, joista tosin kaksi muistutti enemmän lumiukkoa, joutui sisällä suoraan kylpyhuoneeseen. Emma aivan kuin ravisti pienet lumihiutalehilseet olkapäiltään ja olisi ollut valmis vaikkapa näyttelykehiin. Nekku ja Toffee sulatettiin suihkun alla, näyttelylookista ei tietoakaan...

Viliä ja Häkkisen perhettä olisi kiva tavata myöhemminkin. Lupasivat osallistua kerry- ja vehnäleirille loppukeväästä. Toivottavasti tuo tapahtuma Virroilla onnistuu. Olisi hauska päästä mukaan, mutta mikäli Nekku jatkaa kellontarkkaa juoksuiluaan, estää se meidän osallistumisen.