Eilen työpäivän aikana Nekkunen oli sitten päättänyt tehdä selvää tuosta joulukalenteristaan, oltiinhan jo sentään päästy joulukuun 22. päivään. Yllättävää kyllä Toffeen kalenteriin ei oltu koskettu!
Illalla olimme Vantaan Kivistössä agilitytreeneissä. Treeniryhmäläisillä oli näköjään alkanut jo joululoma, sillä kuuden aikaan illalla ei paikalla ollut ketään. Parkkipaikalla ei jälkeäkään autoista, halli pimeänä. Kerrankin saimme ruhtinaalliset olosuhteet treenata Toffeen ja Nekun kanssa. Vasta myöhemmin paikalle saapui muita koirakoita.
Toffeehan on agilityeläkeläinen, jonka kanssa harrastetaan vain huvin vuoksi. Siitä on kohta kaksi vuotta, kun Toffee treeneissä loukkasi vasemman takatassunsa. Polvesta meni takaristiside, vamma vaati leikkaushoidon ja pitkän kuntoutuksen. Koskapa tyttö raskasrakenteisena vehnäterrierinä ei aiemminkaan oikein pärjännyt maksihyppyjen kanssa, en ole halunnut sitä enää enempää rasittaa ja altistaa loukkaantumisille. Niinpä agiura päättyi maksikakkosiin. Toffee rakastaa lajia ja minihypyt sopivat sille mainiosti. Koiran silmät loistavat ja muuten aivan hiljainen koira muuttuu innosta vikiseväksi, ohjaajaansa komentavaksi ja hyppiväksi karvaturriksi.
Nekun kanssa tuo agility on haasteellista. Neiti on nopea, mutta kyllästyy myös nopeasti ja on kiinnostunut lähinnä kaikesta muusta kentän laidalla tapahtuvasta, useinmiten jostain koirasta. Eilen meni oikeastaan varsin mukavasti, Susa rakensi meille vauhtiradan, kunnes irlanninterrierit Frida ja Olivia saapuivat paikalle. Nekku riemastui siitä niin, ettei malttanut housuissaan pysyä, saati sitten kentällä. Nekku rakastaa kaikkia koiria, mutta irlanninterriereitä aivan erityisesti. Toinen irskitytöistä ei kuitenkaan kentän laidalla kytkettynä sietänyt lainkaan Nekun ylenpalttisia ystävyydenosoituksia. Niinpä Nekku sai kunnon rökityksen, lähinnä henkisiä kärsimyksiä, jotka se liitti niihin muutamaan juuri tuolla kentän puolella sijainneeseen esteeseen. Mutta, mutta ...karkasi kuitenkin irskityttöjen perään toiselle puolelle hallia pariin otteeseen uudestaan.... Emme vielä toistaiseksi ole saaneet potkuja treeniryhmästä, vaikka radalta karkailu varmaakin siihen jo oikeuttaisi.
Tänään Nekku ei suostunut hyppäämään autoon. Ja myöhemmin lenkillä se linkutti kolmella jalalla. Vasemman takatassun polkuanturasta on pala pois. Puhdistin polkuanturan ja laitoin tassusalvaa ja siteen päälle, saas nähdä kuinka kauan tuo sukka jalassa saa olla. Alkaiskohan tästä meidän laumassa sentään jo joulurauha?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti