Joulun viettoon matkasimme Etelä-Pohjanmaalle, Seinäjoelle. Molemmat koirat ovat erinomaisia automatkustajia, joten tuo neljän tunnin matka yhden pissapysähdyksen taktiikalla (lähinnä kuitenkin kuskin takia) ei ole mikään ongelma. Matka siis taittui joululauluja laulaessa, laulukuoroon ei kumpikaan koirista osallistunut.
Huushollissa majailee nyt kolme tyytyväistä koiratyttöä ja yksi kissa, sen tyytyväisyydestä on vaikea mennä sanomaan mitään. Ainakin se pyrkii salamannopeasti avonaisesta ovesta ulos, toisaalta samalla vauhdilla kisuli palasi karkumatkaltaan, kun se kertaalleen onnistui pakoyrityksessään. Ilmeisesti 15 asteen pakkanen ei oikein sopinut sen herkälle hipiälle. Kolmas koira on sekarotuinen, paljon labradorinnoutajaa muistuttava, kohta kaksivuotias Emma ja kissa on maatiaskissa Viiru, sisareni lemmikkejä molemmat. Kaikki eläimet ovat kuin yhtä laumaa, joten jälleennäkemisen riemu ja samalla kaaos kaikkien törmäillessä edestakaisin oli jouluaattona suunnaton.
Joulupukki oli muistanut myös koiruleita (ja kissimirriä). Toffee konkarina osasi lahjoja odottaakin ja pyörremyrskyn tavoin se kävi pakettiensa kimppuun. Yksi lahjoista oli Dog Domino-aktivointipeli. Samantapaisia Toffeliini on ratkaissut ennenkin, eipä siinä siis kauan nokka tuhissut, kun peli oli pelattu. Ja sitten seuraavan paketin kimppuun. Se oli koko seurueen itse ansaittu keskipiste, niin kuin aina. Toffeen jäljiltä jää paljon paperi- ja pahvisilppua, onneksi varsin pienelle alueelle.
Nekku otti paketeista ensimmäisenä sellaisen, jossa oli selvästi luu sisällä. Sillä oli täysin epäuskoinen ilme, minulleko, aivanko varmasti? Varovasti se otti paketin suuhunsa ja kipitti pikaisesti eteiseen aarteineen. Hetken päästä Nekkunen palasi olohuoneen puolelle hieman avatun paketin kanssa. Selvästi yleinen, iloinen hälinä, paperien kahina ja muu lauma olohuoneessa houkutti enemmän kuin aarteen kätkeminen. Muutkin lahjansa Nekku availi ympäri taloa, niinpä revittyjä paperinpaloja löytyy edelleen yllätyksinä.
Nekkukin sai aktivointilelun. Se on sellainen muovipullo, jossa on puoleksi sisällä solmuköysi. Nameja saa, kun pulloa pyörittää tai ravistaa. Nekkuhan ei oikein osannut sitä vielä eilen illalla ratkaista (tänään se jo onnistuu). Vahingossa tuo lelu namuineen jäi siis muiden koirien saataville. Toffee otti lelun, mutta kyllästyi nopeasti. Emma kaappasi sen seuraavaksi, mutta kun Toffee huomasi tuon, yritti se saada lelua Emmalta takaisin suorastaan hyökäten Emman kimppuun. Ahneena koirana se ei luovuttanutkaan vanhemmalle ja laumahierarkiassa korkeammalla olevalle Toffeelle namipulloa, vaan rähinähän siitä seurasi. Ilmeisesti kukaan ei varsinaisesti purrut ketään, uhkaava tilanne oli lähinnä kovaäänistä haukkumista, hampaiden kalistelua ja leukojen louskuntaa, tosin lähietäisyydellä, terrierihän ei peruuta. Nopeasti tytöt saatiin vähän kauemmas toisistaan, hännät alkoivat heilua eikä vihamielisyyksistä sen koommin ole ollut tietoakaan. Lelu vietiin molempien ulottumattomiin ja joulurauha palasi lakeuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti