Nekun lenkit ovat nyt viime päivät olleet lyhyitä pissa- ja pökälelenkkejä tiiviisti remmissä anturan vuoksi. Raukka on ollut surkea ja usein seisoskellut vain kolmella tassulla. Eilen lähdimme kaikki päiväkävelylle. Nekun kanssa kuitenkin käännyimme varsin pian takaisin. Tosin sekä Toffee että Nekku jäivät paikoilleen tuijottamaan, lauman hajoaminen on vaikea paikka. Toffee kuitenkin suostui liikkumaan, mutta vähän väliä se vilkuili taaksepäin. Sain välillä kiskottua Nekkua pari metriä ja taas jäimme tuijottamaan kaikkoavaa laumaa.
Eilen iltapäivällä Nekku oli taas oma itsensä yrittäen kovasti leikkiä kissan kanssa. Niillä oli jo Nekun pentuaikana kieliongelma. Nekun häntä kun heiluttaa koko koiraa. Samankokoinen kissa istui keittiöjakkaralla, häntä myöskin heiluen, tosin hitaasti kiemurrellen. Nekku on tosi hyvä koirien kielessä, mutta yrittäessään lähestyä Viirua se saikin hämmästyksekseen salamannopean käpälänhuiskauksen viidellä terävällä kynnellä höystettynä. Nopea väistöreaktio pelasti pennun nenän. Se ei suinkaan lannistanut Nekun intoa ja kiinnostusta, nykyisin nähdäänkin nenien hierontaa ja Nekku auttaa kissaa pesuissa nuolemalla sen korvia ja päätä. Edelleenkin takaa-ajoleikeissä Viiru mahdollisimman nopeasti pelastautuu jonnekin korkealle koiran ulottumattomiin.
Tänään teimme sitten ihanassa pakkassäässä vähän pidemmän lenkin. Metsätiellä koirat olivat hetken aikaa vapaina, kunnes Nekun oikeasta takatassusta tippui töppönen pois. Varmaankin mielestään vankina ollut pikkulikka juoksi ympäri metsää sydämensä kyllyydestä eikä ottanut mitään luoksetulokutsuja kuuleviin korviinsa. Lopulta se palasi Toffeen ja Emman luo ja jäi kiinni. Puhdistin tassun lumesta ja panin töppösen takaisin.
Joen varrella on jalkapallokenttä, jonne päästimme koirat vapaiksi. Vapauden riemua vielä riitti, täysillä kentän toiseen päähän ja takaisin, välillä pikkumaistiaiset lumesta ja takaa-ajoleikki jatkui! Kovin pitkään koirat eivät kunnon hangessa viitsineet temmeltää. Ja jatkoimme matkaa takaisin päin. Nekku alkoi taas ontua, nyt oikeaa takatassuaan. Kannoimme sen lopun matkaa vuorotellen eikä pikkukoira yrittänytkään rimpuilla pois, vaan painautui tiiviisti syliin. Toffee oli ensin selvästi Nekusta huolissaan, mutta sitten vanha rouva taisi tuumata, että tuo matkustusmuoto voisi sopia senkin luille. Nekku painaa noin 12 kg, sitä jaksaakin kantaa, mutta 18 kg Toffee on kyllä eri juttu.
Perille päästyämme riisuin Nekkusen manttelista ja fleecehaalareista. Riisuessani takatassuista töppösiä Nekku huusi ja kiljui kivusta. En huomannut kummassakaan tassussa mitään vikaa, vasemmassa takatassussa on edelleen sidos, mutta koira tärisi ja painautui pitkäksi aikaa syliini. Kunpa Nekku osaisit kertoa, mikä oli hätänä! Kissan ilmestyttyä tarkastamaan tilannetta koira sinkosi sen perään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Muuten on oltu kuin ellun kanat. Syöty kinkkua ja laatikoita, nukuttu, aktivointipelejä on ratkottu. Toki kaikki saunakoirat ovat myös saunoneet, sinne ollaan menossa nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti