Koirahoitola

Olemme ydinperheen kanssa lähdössä pääsiäisenä 10 vrk Kiinan matkalle. Tekisi mieli ottaa karkkikoirat mukaan, mutta se ei ole järkevää eikä liene edes tällä aikataululla mahdollistakaan. Tytöille on siis ollut pakko keksiä hoitopaikka. Koirahoitoloita alkaa olla aika hyvin, pitäisi vaan löytää se sopiva. Kustavissa on koirahoitola Koiralinna, jossa koiria ei pidetä häkeissä, vaan saavat olla vapaana tavallaan kotioloissa. Arvatenkin tuo paikka oli jo täyteen varattu. Hanna-siskoni on vienyt Emma-koiraansa Salossa sijaitsevaan koirahoitolaan. Emma on kovasti aina tykännyt olla siellä ja niinpä ajoimme sinne Toffeen ja Nekun kanssa tutustumaan.

Ihanassa maalaismaisemassa sijaitsi vanha rintamamiestalo ja piharakennus. Pihapiiriin oli myös rakennettu kolme punaista varastonnäköistä rakennusta, joiden ympärillä oli verkkoaidat. Lisäksi pihalla oli pari kymmentä koirankoppia omine aitauksineen, kuulemma ovat "kesämökkejä". Välittömästi, kun ajoimme pihaan uteliaita hoitolan asukkeja juoksi omille pihoilleen tutkailemaan tulokkaita. Vasta, kun otimme koirat autosta ja hoitolan emäntä saapui pihalle, alkoi haukunta. Joku koirista oli kyllä haukkunut äänensä käheäksi, tosin en tiedä, millainen sen ääni on normaalisti.

Kävelimme tutustumaan hoitolan rivitaloon. Sisällä oli lämmintä ja tila oli jaettu kahteen huoneeseen. Käytävän varrella oli kymmenkunta koppia eli yksiötä. Jokaisessa muutaman neliön kopissa oli koiraluukku ulos. Käytäväseinän alaosa oli kiinteä seinä, mutta yläosa verkkoaitaa. Kaikissa kopeissa oli asukki, vaikkei vielä ollut hiihtoloma, mutta viikonloppuhoidollekin näyttää olevan kova tarve. Nekku oli aivan innoissaan kaikista uusista kavereista ja yritti pussailla kaikkia verkkoaidan läpi, onneksi kaikki olivat häntää heiluttavia, rauhallisia koiria eikä kukaan niistä pitänyt Nekkua uhkaavana. Läheisriippuvainen Toffee sen sijaan painautui tiiviisti minuun ja oli koko ajan suuntaamassa ovelle.

Hoitokoirilla oli koppinsa ulkopuolella käytävällä ruokakipponsa ja omat ruokansa sekä koukuista riippui niiden omia tavaroita,remmit ja kaulapannat. Koirilla on siellä tarkka rutiini, kävelyt ja ruokailut samoin kuin kotona. Myös turkin harjaukset ja lääkkeiden annot sujuvat sopimuksen mukaan. Jokaiselle koiralle tehdään kirjalliset hoito-ohjeet. Aamulla koiraluukut avataan ja koirat pääsevät kulkemaan sisään ja ulos oman halunsa mukaan. Pihalla jokaisella yksiöllä on oma aidattu n.10 m2 alueensa. Illalla kymmenen aikoihin luukut laitetaan kiinni ja hoitola rauhoittuu yöhön. Koirilla on siis hyvät oltavat. Kopit siivotaan päivittäin, samoin ulkoaitaukset. En nähnytkään yhtään koirankakkaa missään. Ainoat kakkijat olivat Toffee, Nekku ja Emma, niidenkin jätökset koirattiin pois.

Hoitolan omistaja näki minusta, että ajatus koirien, etenkin Toffeen, jättämisestä pienehköön tilaan ilman jatkuvaa kontaktia sille läheisiin ihmisiin on ahdistava. Hän kysyikin, uskallanko jättää koirani hänen hoitoonsa. Suurin osa hoitolan asiakkaista on kanta-asiakkaita. Kuulemma hoitolaan tuominen ja rakkaan lemmikin jättäminen onkin omistajille vaikeampaa. Koirat kotiutuvat tosi nopeasti. Nekun puolesta en pelkääkään. Sille riittää, että Toffee ja Emma ovat lähellä, ruokaa saa riittävästi ja juosta täysillä välillä. Toffee sen sijaan kaipaa ihmisiä. Se ei ole koskaan koko kahdeksanvuotisen elämänsä aikana ollut vieraassa paikassa hoidossa. Mutta nyt on pakko. Hyvin se menee.