Kysymys edelleen vastausta vailla

Agilitystä tietenkin. Tiistaina treenikaverit olivat varsin lähellä lähtöaluetta. Houkutus oli Nekulle aivan liikaa, rallattelemaan tytteli lähti, mutta tuli samantien takaisin, en palkannut kierroksesta. Sen sijaan istutin lähtöön, kävin kentän puolella ja palasin palkkaamaan.

Kaksi hyppyä, A ja hyppy käytännössä suorassa linjassa, 180 asteen käännös, A:n alla olevaan j-putkeen. Tosi vauhdikasta menoa, kontakti kohdallaan ja minimaallinen käännös, jeee. Sitten herpaantuminen, en ohjannut kunnolla putkeen, vaan vedin Nekun A:lle. Kun muutaman yrityksen jälkeen lopulta uskoin, että pitää ottaa oikeasti muutama askel sinne putkeen päin, olin toisessa putken päässä auttamattomasti myöhässä. Lepsu poispäinkäännös, terrieripyörähdys ennen hyppyä, huono ohjaus seuraavalle hypylle, josta Nekku juoksi ohi, hyvä irtoaminen putkeen ja kepit radan lopuksi.

Toinen rataversio samoilla esteillä, alkuun ihmisnuoli. En ole tuota lainkaan tehnyt enkä totta puhuakseni vieläkään sitä oikein hahmota, niinpä haastetta oli kovasti. Nekku seuraa liikettä todella tarkasti, liikkumiseni veti sen esteen ohi, kun käsi ja ylävartalo ei pitänyt ohjausta yllä. Saimme sen kertaalleen onnistumaan, mutten kuvittelekaan, että pystyisin tuon toistamaan. Radan loppupuolella oli kaksi hyppyä 90 asteen kulmassa, sen sijaan että Nekku olisi lähtenyt kääntymään ja takaakiertoon, se bongasi seuraavaan treeniryhmään kuuluneita uusia kavereita ja käväisi niitä haistamassa. Kun leikkikaveria ei löytynyt, palasi se tekemään radan loppuun. Pohdimme kouluttaja-Susan kanssa keinoja saada Kekku hallintaan ja yhteistyöhön, ettei se pääsisi palkkautumaan noista karkuretkistään. Joitakin ideoita syntyikin, katsotaan mitä niistä kehittyy.

Keskiviikkona Jaakko kiitteli Nekun paikallaan pysymistä lähdössä, kyllähän sitä tosiaankin on yritetty treenata. Jatko olikin sitten hankalampaa. Ei tosin Nekun osalta. Tyttö oli kuulolla ja työskenteli nätisti, kesti jopa useampia toistoja. Ensin neljä hyppyä, niistoa, eteenlähetystä, vetoa ja puolivalssia, yllättäen se meni kerrasta oikein. Sitten u-putki, josta pituudelle. Pituuden jälkeen käännös ja pitkä vienti hypylle. Koiran ollessa putkessa piti edetä pituuden ohi ja kun koira oli lukinnut pituuden, ennen ponnistusta valssilla tiukka kääntö. Olen sentään luullut osaavani valssata, mutta ei, ei, ei. Ajoitus aivan pielessä, sijoittuminen esteeseen nähden aivan pielessä....

Nekku tuli putkesta niin kovaa vauhtia, että se ehti aina ponnistamaan pituushyppyyn ennen mun valssia eikä se ehtinyt siis kokoamaan itseään ja siitä syystä hyppäsi pitkälle ja käännös valahti pitkäksi. Lisäksi valssasin esteen taakse, vaikka liikkeen olisi pitänyt viedä käännöksen suuntaan seuraavalle esteelle. Teimme valssitreeniä pelkällä pituusesteellä ja kyllä se ajoitus pielessä oli koko ajan. Lopulta Nekku kääntyi tosi tiukalla käännöksellä, mutta se aivan varmasti tiesi jo mihin ollaan menossa eikä mun ajoitukseni ollut yhtään parempi. Lisää liikkuvuutta ja sähäkkyyttä mammalle!

Torstaina treenasimme lähinnä tuota lähtöä Nekun kanssa. Mitään rallatteluja ei sallittu, kyllähän se yritti. Haukkuminenkaan ei loppunut viime viikon onnistuneisiin harjoituksiin, mutta kyllä se taitaa yrittää hillitä itseään ja ymmärtää, ettei se pääse kentällä haukkumalla. Toffeen kanssa teimme ihmisnuolta ja kontaktitreenejä, eipä se vieläkään malta kontakteja oikein suorittaa, eikä niitä ole siltä koskaan kunnolla vaadittukaan... Huokaus, kyllä sitä peiliin katsomista taas riittää (voi kun peilistä edes näkyisi joitain muuta kuin keski-ikäinen kaksoisleuka!).