Ruoka-aika

Mitä meillä syödään? Aiemmin tuli jo mainittua, että Toffee on vehnäallergikko, näin ollen vehnää sisältävät tuotteet on karsittu pois sen ruokavaliosta. Molemmat ovat vehnättömällä dieetillä, koska on helpompaa poistaa vehnä kummaltakin vahinkojen välttämiseksi.

Toffeen allergia ilmenee korvatulehduksina, ripulina, ihon ja turkin kuivumisena ja kutiamisena. Toffeen nappulat ovat melkein koko sen iän olleet vehnättömiä, mutta vehnäkeksejä se on saanut. Eläinlääkäri ei oikein allekirjoittanut Toffeen yliherkkyyttä. Se kuitenkin sai tälläisen "ylenmäärin keksejä"-viikonlopun jälkeen sellaisen korvatulehduksen kuin kumpikin korvalehti olisi kastettu johonkin syövyttävään aineeseen, valtavat, tulehtuneet ja sittemmin puhjenneet vesikellot. Tuon jälkeen ei vehnäkeksejä ole tarjottu.

Puoli vuotta myöhemmin tuli kuitenkin uusi hiivatulehdus vasempaan korvaan, emme olleet ajatelleet, että Toffeen suurinta herkkua ovat letut, joita se sai lähinnä mökillä, vehnäjauhoista tehtyjä tietenkin. Tuon jälkeen myös letut on tehty luontaisesti vehnättömiin jauhoihin eli seokseen maissi-, peruna- ja riisijauhoista. Kelpaa yhtä hyvin, ja pikkaisen vaniljavaahtoa päälle. Ja korvatulehdukset ja muut oireet ovat jääneet kokonaan pois (nyt koputan puuta). Eläinlääkäri ehdotti vehnän testaamista eli altistetaan koira runsaalle vehnälle ja katsotaan, miten käy. Ei käy. Koira ei vehnää tarvitse eikä vehnättömät letut paljon maksa.

Nekulla on ollut nyt kaksi eläinlääkärin toteamaa korvatulehdusta, hiivaa. Jos niitä tulee vielä, pitää myös Nekkusella epäillä allergiaa. Vehnä se ei voi olla, tosin on se kertaalleen varastanut ruisleipäpussin, niissä jauhoissa vehnää oli mukana. Toivotaan, ettei tuohon salapoliisityöhön, mikä oireet aiheuttaa, tarvitse ryhtyä. Nekun ruokavalioon kuuluu oleellisena osana kepit, joita se rouskuttelee. Se on myös aikamoinen roskisdyykkari, jos se vaan pääsee sellaiseen käsiksi, Bioskan koirankakkapussit täytyy myös silputa, toivottavasti ne biohajoavina ovat hyvin sulavia!

Vehnättömien namien löytäminen on haaste. Parhaan valikoiman olen löytänyt Espoon Lemmikkipisteestä Viherlaaksosta. Erilaisia keksejä, luita, rouhetikkuja, siankorvia sun muita kuuluu herkkuvalikoimaan. Lenkeillä pidän taskussa Roburin pentunappuloita, ne ovat sopivan pieniä ja maistuvat ilmeisesti tosi hyviltä molempien koirien mielestä, sillä jopa Nekun saa ohittamaan vastaantulevan koiran ilman tervehdyksiä, jos nenä alla on kyseinen nappula! Treeneissä herkkuina ovat juuston- tai nakinpalat, muuten noita supernameja ei ole tarjolla.

Tytöt ruokailevat kahdesti päivässä. Yleensä aamuruoka on tuossa puoli kahdeksan aikaan. Siihen aikaan tullaan lenkiltä ja lähden töihin. Toffee on aina kärsinyt jonkunlaisesta eroahdistuksesta. Se jäi paikoilleen seisomaan pää ja häntä alakuloisesti roikkuen, haukkumatta onneksi. Jos lähdin vielä illalla jonnekin ilman koiraa, Toffeli esitti kyllä protestit hetken haukkumalla. Nekun kanssa tilanne on selvästi Toffeellekin helpompi, jäähän sille kaveri seuraksi. Ennen Nekun tuloa perheeseen annoin Toffeelle aamuisin lähtiessäni jonkun paketin, jossa oli herkkuja. Yleensä Toffee ei suostunut edes ottamaan tuota pakettia, vaan jouduin jättämään sen lattialle. Kotiin tullessani Toffee käytyään ensin moikkaamassa nappasi paketin ja söi suurella nautinnolla namunsa vasta sitten. Tarkoitushan oli palkata Toffee yksin jäämisestä, sen sijaan Toffee palkkasi itsensä minun paluustani. Silloin kun ehdin, kaappasin namit siltä pois. Nekku, joka ei minusta vähääkään välitä, ei siis, tavallaan onneksi, kärsi eroahdistuksesta, vaan namit kyllä kelpaa, olen sitten lähdössä tai en. Jätän siis aamuisin tytöt syömään ja sillä aikaa lähden töihin.

Ruoka on pääasiassa nappuloita. Nykyisin käytetään Roburin tuotteita. Nekku on laiheliini, 12 kg, energiapakkaus, joka kuluttaa kaiken. Toffee sen sijaan on rauhallisempi ja sen ruuan määrää ja koiran painoa, 17 kg, on aina pitänyt tarkkailla. Maintenance ja Genuine Lamb&Rice on ollut viime aikoina ruokalistalla. Toffeen nappuloista osa on korvattu Light&Sensitive nappuloilla. Koska tuo Nekkunen voisi hyötyä vähän lisärasvasta, ostin viikonloppuna säkillisen Performancea. Sekoittelen nyt noita nappuloita, pikku hiljaa lisään Performancen määrää. Jottei kotona tarvi olla kymmentä eri nappulasäkkiä, ostin Toffeelle Genuine Salmon&Rice nappuloita...

Mökillä tosin tyttelit syövät samaa ruokaa. Keväällä rahtaan ison säkillisen ruokaa sinne, mutta kesän kuluessa varastoja täydennetään usein lähi-Salen vehnättömillä nappuloilla. Lisukkeet ovat siellä sitäkin paremmat. Ennen Nekun tuloa Toffee nirsoili ruokansa kanssa. Se jäi usein miettimään maailman menoa ruokakupin ääreen. Se saattoi käydä haistamassa ruokaa ja todeta, ettei tuohon kannata ryhtyä... Siispä käytössä ovat lisukkeet, lämmitettyinä. Pari ruokalusikallista maksalaatikkoa, keitettyjä perunoita, paistettua jauhelihaa, kanasuikaleita, gluteiinittomista makaroneista itse tehtyä laatikkoa, yrjölän puuroa tai jotain muuta sopivaa sekä loraus piimää tai vähän raejuustoa.

Iltaruoka-aika vaihtelee. Syötän tytöt vasta pitkien lenkkien tai treenien jälkeen, yleensä klo 18 ja 22 välissä. Pyrin siihen, että vajaa puolet päivittäisestä ruoka-annoksesta annetaan aamulla ja loput illalla. Ruuan saa vasta jonkun pyydetyn tempun jälkeen, istumista, makaamista, paikalla oloa, huonekalujen kiertämistä, eteen irtoamista, kaikkea on treenattu tuoksuvan ruokakipon voimalla. Hyvää ruokahalua!