Tämä treeniviikko

Nekku on onneksi tervehtynyt. Virtaa taas riittäisi. Nyt sitten minun flunssani on taas pitänyt lenkkeilyt minimissään. Voiko ihminen saada flunssatartunnan koiraltaan?

Meillä oli kuitenkin tiistaina tämän hallikauden Toffeen viimeiset ohjatut treenit. En siis malttanut jättää niitä väliin, vaikka ääni muistutti lähinnä varista ja kurkku hiekkapaperia. Ajattelin, etten itse juokse, vaan tehdään vaan joku lyhyt juttu, missä voin olla paikoillani. Anne oli tehnyt meille kuitenkin taas aivan valtavan hauskan radan, jota muuten suunnitteli johonkin kisaan kolmosluokan radan osaksi, ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Henki meinasi loppua eikä viimeisille esteille tahtonut ehtiä millään Toffeen mukaan, onneksi koira irtoaa ja lukee esteitä niitä älyttömän hyvin. Tosin putki puomin ylösmenon ympärillä aiheutti päänvaivaa. Suoraan tuon edessä oli hyppy, hypyltä putkeen, takaisin hypylle ja jaakotuksella puomille. Putkeenhan se Toffee meni, ja vielä uudestaan ja uudestaan, muutaman ympyrän jälkeen se malttoi kuunnella sen verran, että päästiin puomikin suorittamaan. Uusintakierroksella juoksin puomin suuntaisesti enkä jäänyt putken kohdalle odottelemaan ja tuo liikkeeni veti Toffeen heti oikein puomille putken ohi. Pitäisi vaan luottaa ohjauksen ja liikkeen voimaan eikä jäädä varmistelemaan.

Seuraavaksi treenataankin Toffeen kanssa ohjatusti vasta, kun päästään Ojankoon. Valitettavasti Viitasen Anne ei enää kouluta justforfun-ryhmää, onneksi toinen viime kesäisistä kouluttajista Laurénin Markku jatkaa meidän kanssa. Kiitos Anne tosi mukavista treeneistä, radat ovat olleet haastavia, mutta jff-asenteella, meillä oli Toffeen kanssa aivan älyttömän hauskaa.

Raila ja Leya olivat mukana torstaitreeneissä. Toffee ja Leya harjoittelivat vuoron perään. Mikä sopi näille innokkaille koirille. Raila oli Tehis-treeneissä saanut kotiläksyksi niistojen treenaamisen, niinpä hän olikin suunnitellut sellaisen harjoituksen. Temppu ei sinänsä ole meille Toffeen kanssa mikään ongelma, varsinkin, kun olen tuota niistämistä kovasti tällä viikolla treenannut ;). Vitsi, vitsi. Agilityssä niisto on uusi juttu, mutta sen Toffee äkkäsi heti, hyppy nuollen siivekettä. Muuten kuulemma ohjaan Toffeeta heittämällä ja kovin lepsusti, mikä varmasti pitää paikkansa ja onhan se väärin koirulia kohtaan. Lisäksi tuo paha tapa tarttuu herkästi Nekun ohjaukseen.

Kävihän se Nekkukin kokeilemassa, mutta kun ei pysynyt lainkaan lapasessa häiriön alla, niin neiti pantiin taas miettimään tekosiaan autoon. Kolmas kerta toden sanoi. Sitten taas maltettiin Leyasta huolimatta tehdä töitä. Keinun ja puomin kanssa on mennyt takapakkia, koira ei erota niitä toisistaan. Näin ainakin Sporttikoirahallilla, sillä muualla ei nyt ole keinua tehtykään, puomin se sen sijaan suorittaa muualla tutun vaihdikkaasti. Juvanmalmin hallilla Nekku menee puomin ensimmäisellä kerralla tosi varovasti ikään kuin odottaen koska keinu alkaa kallistua. Samoin keinulla himmaillaan. Muuten, kunhan alkuun päästiin, homma oli vauhdikasta ja innokasta. Rengas oli estesarjan viimeisenä, renkaan oikeaa suoritusta varmistettiin namikipolla. Kepeillä treenasin sivuirtoamista, hyvin tyttö pysyy pujottelussa loppuun asti ja kääntyy viimeistä keppiä nuollen irtoamiseni suuntaan, jes!

Treenien päätteeksi kävimme melkein tunnin jäähdyttelylenkillä Railan ja wiipottimien kanssa. Nekku ei taaskaan meinannut housuissaan pysyä, niin paljon ihania kavereita. Lopulta oli riittävästi pussailtu ja pääsimme sitä Nekun "7 kilometriä tunnissa" -vauhtia eteenpäin. Kevät on tullut. Karkkikoirat pääsivät pesulle lenkin jälkeen, kun molemmat olivat kainaloita myöten ravassa. Ihanaa! Kiitos Raila taas kerran treeniseurasta ja loistavista ajatuksista ja huomioista. Olette ihan ykköshäirikköjä, tervetuloa uudestaan.