Vesipeto ja uimakoululainen

Tänään käytiin sitten vihdoin viimein testaamassa Hyvinkään Koirakylpylä. Mahtava paikka. Olin suunnitellut Toffeen viemistä sinne jo pitkään, mutta Nekun takia en ole viitsinyt. Toffeehan rakastaa vesileikkejä, uimista ja kapulanhakemista. Nekku sen sijaan on toistaiseksi tyytynyt kahlailuun ja rannalla räksyttämiseen. Nyt luin kylpylän kotisivuilta, että koirille voi varata kouluttajan ja uimaopetusta on mahdollista saada.

Heti kun saavuttiin kylpylään ja allashuoneeseen, tuntui että Toffee tietää tasan tarkkaan, mistä hommassa on kyse. Meitä vastassa oli Vuorelan Lotta, joka muisti meidät agilitystä ja erityisesti Toffeen loukkaantumisesta. Itselleni ei ollut jäänyt mieleen, että Lotta oli silloin Riihimäen hallilla paikalla, kun onnettomuus sattui. Lotta kyseli kovasti Toffeen kuntoutumisesta ja kertoi käyttäneensä luennoissaan Toffeen loukkaantumista esimerkkinä. Toffee on siis tietämättään tähti!

Koirat suihkutettiin ensin ja molemmille laitettiin uimaliivit päälle. Veneillessä tytöt ovat tottuneet jo pelastusliivien käyttöön, joten niiden pitäminen ei ollut mikään juttu. Altaan kolmessa kulmassa on rampit, joita pitkin koirien on mahdollista helposti mennä altaaseen ja nousta sieltä pois. Ensin opetettiin Toffeelle ramppien käyttö. Lotta meni märkäpuku päällä altaaseen Toffeen kanssa eikä koiralle tuon ensimäisen altaaseen menon jälkeen rampit tuottaneet minkälaista päänvaivaa. Minun oli määrä altaan reunalta kannustaa ja ohjata koira altaan toisessa päässä rampille. Saman tien tytölle aloitettiin pallon heitto ja siellä se pallon kanssa polski. Polskiminen on väärä sana ja pitäisi jättää Nekun uimisen kuvaamiseen. Toffee siis ui sulavasti pallo suussa, välillä se käväisi altaan reunalla, mutta palasi taas uimaan, pallo edelleen suussa. Välillä se antoi pallon heitettäväksi. Toffeliini todellakin nautti täysin siemauksin.

Nekun annettiin ensin katsoa Toffeen uimista ja palloa hakua. Sitten koira ohjattiin rampille. Lotta otti kahvasta kiinni ja veti koiran veden varaan. Nekku harasi kaikilla tassuillaan vastaan, mutta alkoi urheasti polskia, piti päätään koko joutsenkaulansa pituudella veden yläpuolella ja pystyasennossa läiski etutassuillaan henkensä edestä vettä. Lotta nauroi Nekun hännälle, joka vispasi vimmatusti, koira yritti pitää tasapainoaan sillä ja vispaahan se aina muutenkin. Lotta piti koirasta kiinni ja ohjasi altaan toiseen päähän. Ja uudestaan, ja vielä kerran, nyt Lotta ei enää pitänyt Nekusta kiinni, kun se ui, ainoastaan rampilta se edelleen vedettiin veteen. Toffee ui välillä Nekun edellä, en tiedä, halusiko se tarkistaa, että pikkuinen oli turvassa vai halusiko se kannustaa Nekkua, että tämähän on helppoa ja hauskaa.

Seuraavaksi otettiin mukaan narulelu. Lelu heitettiin muutaman metrin päähän Nekun eteen, koiruli yritti venyttää itsensä niin pitkäksi kuin mahdollista, muttei saanut lelua ilman uintia. Jälleen pikkuveto kahvasta, jotta koira joutui veden varaan. Heti, kun se sai lelun suuhunsa, Nekun uinti rauhottui ja se löysi hienosti uintitekniikan. Pää pintaa myöden, äänetöntä liikettä takatassuja hienosti käyttäen häntä vartalon jatkeena. Ja taas tytön vauhtia ihailtiin. No kun se takapään moottori saatiin mukaan... Muutaman kerran edestakaisin, aina se kohta, missä piti heittäytyä veden varaan ja alkaa uida, jänskätti koiraa niin paljon, että auttaa piti. Itsevarmuus kuitenkin kehittyi niin paljon, että pari viimeistä siivua koira itse suorastaan hyppäsi rampilta veteen lelun perässä! Uskomatonta.

Vuoron lopussa terrieritytöt näyttivät Lotalle vielä mallia, miten "sidostesukka kestää" -tyyppisesti voi allasta kiertää. Samppoo- ja hoitoainepesut altaasta noustua ja kunnollinen kuivaus ennen kotiin lähtöä. Fleecehaalarit vielä niskaan, ettei autossa tullut vilu. Moottoritiellä tyytyväinen kuorsaus säesti matkantekoa. Seuraava aika varattiin jo!