Totuuksia

Olimme Railan kanssa tänään Juvanmalmilla treenaamassa. Raila teki Leyan kanssa erilaisia radanpätkiä ja kontaktitreenejä. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun Raila rakensi rataa. Hänhän oli meidän kouluttaja ennen tuota loukkaantumista ja jäähdyttelemään siirtymistä. Toffee treenasi rataa, jossa piti irrota, mutta toisaalta oli tiukkoja haltuunottoja, kääntymisiä, kontakteja. Voi kyllä sen kanssa on mukavaa, yhteistyö sujuu ja koira on innokas. Kaipaan niitä yhteisiä kisa- ja tosissaan treenaamisen aikoja.

Nekku piti taas aivan älytöntä meteliä, kun Toffee oli radalla, mutta hiljeni hetken päästä täysin. Olin kovin iloinen hiljaisuudesta, kunnes selvisi, että tyttö oli unohtanut Toffeen ja hauskanpidon radalla Leyan tultua näköetäisyydelle. Nekku on kyllä sitkeä liehittelijä, kiltti whippettikin hermostui mokomaan intoilijaan. Pikkuärähdys ei lannistanut terrierityttöä, vaan kahta innokkaammin hetken päästä se teki tuttavuutta.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että Nekun ainoa tavoite tänään oli yhteistyö, kuulolla olo. Päätin, että jos se kekkuilee, vien sen samantien autoon miettimään. Nekku sai taas itsensä irti, kun menimme Vohvelin kanssa radalle. Autoon. Toffee jäi sisälle halliin, mutta istui ihmetellen oven suussa, kun tulin takaisin. Teimme lyhyen treenin Toffeen kanssa ja hain Nekun takaisin autosta. Oli Nekun vuoro treenata. Istutin sen ensimmäisen esteen taakse ja palkkasin paikalla olosta. Siirryin kakkos-kolmosesteen väliin, kun se bongasi Leyan kentän laidalla ja sinnehän se Kekku painui. Raila murahti tyttelille ja samaa tietä se singahti takaisin kentälle, olin jo hakenut pannan ja remmin ja eikun autoon.

Raila treenasi välillä Leyan kanssa ja sitten Toffee ja minä. Taas haettiin Nekku autosta. Hihnassa otin vähän seuraamista ja heti, kun mielenkiinto kääntyi Leyaan, tein kovasti töitä, että minä ja namit ja lelu olisi mielenkiintoisempia. Teimme pikkupuolella rengasta ja keppejä. Vaikka Raila ja Leya olivat varsin lähellä eikä kentän puoliskojen välillä ei ollut mitään aitaa, Nekku pysyi tekemässä kanssani töitä. Teimme vielä pienen radanpätkänkin ja siinä se pysyi mukana! Ja teki keinun radan viimeisenä esteenä ensimmäisen kerran ihan ilman mamman tukea. Uskomatonta. Nyt on periaatteessa kaikki esteet hanskassa, vielä tietty varmuutta ja säätöä, mutta...

Olin tosi iloinen ja yllättynyt Nekun yhteistyöhalusta. Jäähdyttelylenkillä Raila huomautti, että ohjaan helposti lepsusti ja kadotan kontaktin koiraan ja sitten Nekku, joka innostuu ja palkkautuu koirakavereista, tekee välittömästi omat ratkaisunsa ja singahtaa jonnekin. Heti, kun teen itse töitä, koira palkkaa minut tekemällä yhtä lailla töitä kanssani. Viisaita sanoja, jotka allekirjoitan täysin. Kiitos mukavasta treenistä, seurasta ja hyvistä huomioista. Pian taas uudestaan!