Superylipoppelistikexirallinmoista

Annoin Arimolle, kummipojalleni, ja hänen perheelleen joululahjaksi liput Maija Poppanen -musikaaliin Helsingin kaupunginteatteriin. Tänä lauantaina oli sitten esityksen aika. Niinpä kankaanpääläiset tulivat viikonloppuvierailulle pääkaupunkiseudulle.

Arimo jaksoi leikkiä koirien kanssa ja kyllä terrieritytötkin jaksoivat leikkiä ja peuhata, kunhan makupalat olivat kohdallaan. Arimo nuohosi lattialla ja juoksi ympäri huushollia koirien perässä tai koirat perässään. Kaikki temput näytettiin ja lähes kaikki lelut kaivettiin lelukorista esiin. Välillä vehnät
esittivät "sidostesukkakestää"-mainosta.

Arimo ja Antti-veljensä tekivät koirille nenänkäyttöleikin, jossa namuja siroteltiin ympäri olohuonetta koirien odotellessa toisessa huoneessa. Etsi-käskystä saa lähteä liikkeelle, kaikki namut tulee kyllä nopeasti imuroitua parempiin suihin. Sen sai poikien Sari-äitikin todeta, vaikka hän kauhistelikin etukäteen nameista syntynyttä sotkua. Lisäksi ihasteltiin sekä Toffeen että Nekun taitoja aktivointipelien ratkomisessa.

Kävimme koko porukalla päiväkävelyllä. Aluksi talutin molempia koiria sekä Arimoa, joka asettui eteeni koirien hihnojen väliin ja piti myös taluttimista kiinni. Kävimme tilaamassa pitsat ja niiden valmistumista odotellessa käväisimme läheisessä koirapuistossa. Arimo ja Antti juoksuttivat terriereitä heittämällä lumipalloja. Koirien pahin vetovimma oli ohi, kukin lapsista sai vuorollaan taluttaa Toffeeta. Myös Anna-sisko, jolla on toiveena oma koira. Anna käsittelee koiria hyvin, on rauhallinen ja johdonmukainen, hänestä tulee vielä hyvä koiranomistaja. Takaisin tullessa Anna talutti molempia koiria ilman mitään ongelmia.

Koirat olivat niin lähellä Arimon sydäntä, että teatterissakin hän useampaan kertaan mietti, miten ne koirat mahtavat pärjätä siellä kotona yksin. Hyvin olivat pärjänneet, herkkupaketit oli revitty ja herkut syöty.

Aamulla Antti sai herätyspusut ja Toffee löysi itselleen kestorapsuttajan. Molemmat pojat halusivat auttaa koirien ruokien kanssa ja raksujen annostelu annettiinkin heidän tehtäväkseen. Koirat hieman hämääntyivät kolmen eri ihmisen kuorosta, joka antoi vapautuskäskyn ruokakipoille.

Olimme Arimon kanssa kahden koirien aamulenkillä. Nekku tempoilee ja vetää sen verran, etten antanut kummipojan taluttaa sitä, vaan rauhallisempi ja paremmin remmissä käyttäyttyvä Toffee sai uuden taluttajan. Homma meni vähän lännen malliin. Koira ja poika juoksivat peräkkäin ja poika huusi vähän väliä "lujempaa" ja Toffeehan juoksi. Nekku yritti vetää minutkin mukaan juoksuleikkiin, mutta ei onnistunut.

Metsäpolulla päästimme koirat vapaiksi ja kaikki kolme juoksivat sydämensä kyllyydestä. Välillä pysähdyttiin koulutussessioon. Istu, maahan, ongelmana vaan oli, etteivät nuo vehnäneidit viitsi ilman palkaa peppuaan montaa kertaa maahan pistää. No, välillä vähän vehnäpainia ja sitten jatkettiin juoksemista.

Tänään ohjelmassa oli käynti Heurekassa. Mielettömän hauska paikka. Yllättäen siellä sisällä meitä vastaan tuli sylikoira. Saavatko koirat tulla Heurekaan? Karkkikoirat jäivät kyllä kotiin odottamaan. Pitkin viikonloppua Arimo mietti, että kumpi koirista olisi kivempi. Nekku jaksaa innostua kaikesta ja eritysesti leikkimisestä, mutta se on vähän raisu ja kovin nopea käänteissään. Toffee taas on halinalle ja se olisi kuulemma voinut lähteä vierailulle Kankaanpäähän.

Nopeasti taas viikonvaihde vierähti. Vähän ennen kuutta tuli eron hetki. Arimo silitteli ja taputteli ja halasi koiria moneen kertaan, oli kuulemma jo ikävä. Koirat ovat rättiväsyneitä. Viikonloppu oli mukava, tervetuloa uudestaan! Heureka: Superylipoppelistikexirallinmoista!