Agilityä T-paidassa

Nyt se on löytynyt. Meikäläisen luille sopiva agilitytreenipaikka nimittäin. Olen vuokrannut Juvanmalmin Sporttikoirahallista treenivuoron kevätkaudeksi. Lämmin, korkea ja häiriötön tila, luksusta. Tarkoituksena on pitää Toffeen kanssa hauskaa muutaman esteen radanpätkillä. Nekun kohdalla tavoite on saada estevarmuutta, irtoamista ja itsenäistä suorittamista sekä tietysti pyrkiä opettamaan tytölle, että agility mamman kanssa on maailman hauskinta, jopa hauskempaa kuin kentän laidalla olevat muut koirat.

Olimme siellä ensimmäisen kerran torstaina. HAUSKAA!!! Koska en ollut koskaan käynyt hallilla, en oikein tiennyt, mitä odottaa, siksi en myöskään suunnitellut erityistä rataa etukäteen, vaan käytin paikalla olleet esteen sellaisenaan. Ensin treenasin Toffeen kanssa. Huono kuva ohessa näyttää Toffeen radan suurin piirtein. Toffee innostui tietenkin aivan mahdottomasti ja seurasi ohjaustani tai sen yritystä moitteitta. Se liikkui ahnaasti ja suorastaan imi esteitä. Tehtiinkin Vohvelin kanssa vähän pidempää rataa kuin alunperin oli tarkoitus, mutta kun se on niin älyttömän kivaa molempien mielestä. Nekun innokas kannustus tuntui lisäävän myös Toffeen intoa. Lämpö sopii näköjään Toffeellekin.

Nekku kävi hellankoukun kuumana radan vieressä Toffeen treenatessa ja pitäessä hauskaa. Nekun kanssa motivointi on ollut aina haasteellista. Namit kyllä kiinnostavat, mutta toisaalta se vaatisi aina jonkun kaverin apuohjaajaksi, ettei tyttö pääse karkaamaan namikipolle. Toisaalta en halua sitä koko ajan käteeni hakemaan namia... Nekku on kapulahullu. Mökillä onkin keppejä opeteltu kapulapalkalla. Kapuloiden eteen se tekisi mitä vaan, Jaakko S kysyikin, miksen kanna halkoja mukanani agilitykentälle, jos motivointi siitä on kiinni. Niinpä ;))) Nyt on löytynyt lähes yhtä hyvä lelu. Siinä on kaksi tennispalloa yhdistetty toisiinsa samasta materiaalista valmistetulla suoralla osalla. Toinen hyväksi osoittautunut lelu on t-paitakankaasta tehty letitetty vetoköysi, tuntui torstaina olevan se ykköslelu. Muutenkaan tuo motivointi ei nyt tuntunut ongelmalta.

Nekun kanssa tehtiin irtoamista eteen ja sivulle hyppy-putki-hyppy yhdistelmällä. Rengasta ja keinua otettiin erikseen. Lisäksi tehtiin keppejä, hyppyjen ja putken kanssa. Nekku ei ole vielä koskaan mökkikeppejä lukuunottamatta tehnyt keppejä niin hyvin. Olin tosi ylpeä pikkulikasta. Yritin kiinnittää siihen huomiota, että palkkaan koiraa paljon ja pidän treenipätkät tosi lyhyinä. Se tuntuikin auttavan, jopa siinä määrin, että Nekku leikki tulisemmin kuin koskaan. Sain sen irroittamaan otteensa vetolelusta, mutta terrierineiti oli eri mieltä, sillä seurauksella, että mamman oikean käden kämmeneen tuli yhden kulmahampaan kokoinen nirhaisu, pinnallinen, mutta kipeä! Onneksi oli Hygisoftit (desinfiointiaine) mukana. Enpä ole pitkään aikaan ollut Nekun treenien jälkeen niin iloinen ja tyytyväinen kuin torstaina, ehkäpä meillä on vielä toivoa tämän harrastuksen parissa!