Vuosi 2009

Tammikuu:
Kävimme päivittäin Salossa työni takia, tytöt olivat päivähoidossa siellä Hanna-siskoni luona. Olimme molempien tyttöjen kanssa PienenKoiruuden järjestämillä kursseilla: Nekku arkitottelevaisuus ja Toffee arkiahkeruus. 22.1. Toffee täytti 7-v. Synttärit tietenkin järjestettiin, Solo ja Marja-Liisa olivat vieraina.

Helmikuu:
Nekku aloitti agilityn. Kelpokoiran alkeiskurssin vetäjänä oli Janita Leinonen. Kieltämättä alkeiden opetus on kehittynyt huimasti sitten Toffeen päivien vuonna 2003. Toffeen kanssa hypimme molemmat esteiden yli, koira remmissä. Nyt pantiin namikippo esteen taakse ja koira esteen toiselle puolelle, vapautus ja sinnehän se painoi hypäten tuon matalan esteen siinä välissä. Toffeen kanssa aloitimme puolentoista vuoden tauon jälkeen aktiivisen treenaamisen Jaakko Suoknuutin vetämissä tekniikkatreeneissä. Treenaaminen pitkän tauon jälkeen oli aivan älyttömän hauskaa. Joka kerta oppi jotain uutta, treeneistä palasi aina pari väsynyttä, mutta tyytyväistä koiraa ja yksi intohöyrypäinen ihminen.

Maaliskuu:
Nekku täytti vuoden. Synttärit vietettiin Salossa 12.3. Agilityssä Nekun jatkokurssi alkoi. Molemmat koirat rokotettiin ja todettiin terveiksi.

Huhtikuu:
Nekun toinen juoksu, täsmälleen 6,5kk edellisestä, ensimmäinen oli Nekun ollessa 6,5kk ikäinen. Mökkikausi alkoi. Mökkeilimme Kustavissa saaressa lähes joka viikonloppu ja loma-ajat lokakuun loppuun. Paikka on koirien paratiisi, ei rajoituksia, ei autoja, aina väkeä paikalla. Valitettavasti siellä on myös punkkeja. Nekun ennätys on 17 punkkia koirassa kerralla, muutama niistä oli kiinnittynyt koiraan, suurin osa käveli turkissa. Ja tämä huolimatta punkkikarkotteesta ja punkkipannasta. Siispä myös päivittäiset punkkisyynit alkoivat. Toffee aloitti myös uintikauden, Nekku vesiläträyksen.

Toukokuu:
Salon jakso päättyi ja palasimme arkeen Espoossa. Agilitytreeneissä alkoi Ojanko-kausi. Toffee treenasi JFF(JustForFun)-ryhmässä ja Nekku KITÄH(kisaamaan tähtävät)-ryhmässä.

Kesäkuu:
Nekun vasemman etutassun anturoiden välistä löytyi patti, ilmeinen märkäpaise jonkun tikun aiheuttamana. Patti avattiin Espoon Eläinsairaalassa, 3 viikon antibioottikuuri. Lomailua Kustavissa, miten pidät saaressa vesileikkejä rakastavan koiran tassun kuivana ja puhtaana?

Heinäkuu:
Agirotu Nastolassa, mielettömän hauska kerry- ja vehnäterrieriporukka. Meillä oli kunnon piknik-meininki nyyttäriperiaatteella. Molemmat tytöt osallistuivat myös joukkuekilpailuun: Toffee kilpailevien medien Myytinmurtajat-joukkueeseen ja Nekku medimöllien Pokka pitää-joukkueeseen. Tuloksissa ei paljon mainittavaa...

Elokuu:
Tänä kesänä lomailin kahdessa pätkässä, toinen pari viikkoinen elokuun alussa. Tehtiin muun muassa veneretki koirien kanssa Katanpään linnakesaarelle. Kaikki koirat ovat erinomaisia veneilijöitä, mutta kaikkien eniten siitä nauttii laivakoira-Toffee.

Syyskuu:
Nekku jatkoi Kelpokoiran agilitykurssilla, nyt Jaakon treeneissä.

Lokakuu:
Espoon Eläinsairaalassa käytiin muutama kerta, ensin Nekulla kunnon korvatulehdus. Hiivaa vas.korvassa, 3 viikkoa korvatippoja. Toffee joutui koirapuistossa mastiffin hyökkäyksen kohteeksi. Olimme vasta tulleet puistoon, mastiffi ja Toffee olivat häntä heiluen haistelleet toisiaan aidan läpi. Nekku alkoi heti leikkiä tuon ison koiran kanssa. Mastiffi kuitenkin tuli tervehtimään Toffeeta, joka oli vieressäni vielä kiinni hihnassa. Iso koira pelotti Toffeeta ja se murahti, samassa mastiffi otti Toffeen isojen leukojensa väliin ja nosti sen ilmaan. Toffee meni aivan veltoksi ja se sen varmasti pelasti, sillä rimpuilu olisi laukaissut ravistamisrefleksin ja katkaissut Toffeen kaularangan. Mastiffin isäntä sai koiran leuat aukeamaan nopeasti ja minä typertyneenä raahasin Toffeen aitauksen ulkopuolelle. Heti kun aita saatiin koirien väliin hännät alkoivat heilua ja Toffee olisi palannut haistelemaan kaveria. Pimeässä huonossa valaistuksessa näytti siltä, että Toffee oli vain mastiffin kuolassa eikä suurempaa vahinkoa ollut päässyt sattumaan.

Kävelimme puolen kilometrin päähän kotiin, eikä koirassa ollut mitään vikaa. Kotona huomasin sen turkin värjäytyneen vereen. Kahden yläkulmurin jäljet löytyi 10 sentin välein niskasta ja yksi alakulmurihaava kaulalta, toinen alahammas oli ilmeisesti osunut kaulapantaan. Haavat puhdistettiin eläinsairaalassa, onneksi ne eivät olleet syviä ja antibioottikuuri hoiti loput. Seuraavana päivänä terrierityttö olisi halunnut mennä häntä heiluen taas koirapuistoon, minä en... Näen vieläkin painajaisia siitä, miten menetän tuossa nujakassa rakkaan karvaturrini.

Marraskuu:
Täsmälleen 6,5 kk edellisestä juoksusta aloitti Nekku taas juoksunsa. Loppukuusta Nekkunen (ilmeisesti) oli päättänyt ottaa kerralla koko loppuelämän Rimadylit. Rimadyl on karprofeiini, koirille tehty kipulääke. Tabletti on maksanmakuista ja lääkkeestä kovasti varoitetaan jättämästä sitä koirien ulottuville. Toffeen jalkaleikkauksesta lähtien minulla on ollut tapana ottaa kipulääkettä mukaan aina kun lähdemme jonnekin, nytkin olimme olleet viikonloppureissussa ja muuten tyhjä kassi oli jäänyt eteiseen. Ainoastaan pienessä sivutaskussa vetoketjun takana oli tuo lääkepurkki.

Töistä tultuani lattialta löytyy pureskeltu, tyhjä lääkepurkki. Molemmat kiireesti lääkäriin, taas Espoon Eläinsairaalaan. Veri- ja pissakokeita, lääkehiiltä, vatsansuojalääkettä, molemmat nestetiputukseen ja tarkkailuun. Nekusta otettiin vielä illalla uudet verikokeet, sillä ensimmäisessä näytteessä urea-arvo (yksi munuaistoiminnan mittareista) oli vähän koholla. Koskapa koirat olivat olleet koko ajan erittäin hyväkuntoisia eikä kokeissa ilmennyt tuota yhtä arvoa lukuunottamatta poikkeavaa, pääsivät tyttelit kotiin. Tosin minulla oli tietenkin yöpäivystys, mutta onneksi Marja-Liisa otti koirat vajaan tunnin varoitusajalla yöksi hoiviinsa, vieläpä senkin uhalla, että irskiurokset menivät hieman päästään pyörälle Nekun juuri loppuneen juoksun takia. Aamulla uudet veri- ja virtsanäytteet, onneksi niissäkään ei mitään ilmennyt.

4 vuorokautta 3 kertaa päivässä lääkehiiltä, Nekulle 20 ml ja Toffeelle 36 ml. Pepsidiä 12 vrk 1 tbl iltaisin. Hyvin siitä loppujen lopuksi selvittiin, pääsin säikähdyksellä, kylpyhuoneessa tosin oli sellainen mukava lääkehiiliroiskeraidoitus... Nekulla muuten todettiin samalla oikeassa korvassa hiivatulehdus :((

Joulukuu:
Kävimme joulukuussakin eläinsairaalassa. Toffee on jalkaleikkauksestaan lähtien käynyt noin 4-6 viikon välein fysioterapiassa. Alkuun se oli vesijuoksua, mutta nyt ylläpitohoitona hierontaa. Toffee on aina aluksi vähän epäillen suhtautunut Riinaan (fysioterapeutti Riina Kellman), mutta hoidon edetessä alkaa silmät lurpsia ja lopulta se on nukkuva rentoreiska. Toffee on kuulemma perusjäykkis ja etupainoisena saa lapojensa välin aina jumiin. Fysioterapian jälkeen se venyttelee ja liikkuu selvästi paremmin. Nyt kun Nekku on alkanut vähän enemmän treenata, sekin on muutaman kerran käynyt Riinalla. Nekku on luonnostaan kissamaisen notkea eikä ainakaan toistaiseksi juurikaan rentoutunut Riinan käsittelyssä, vaan pyrki kiemurtelemaan pois....