Touhu-Toffee treenaa

Tiistaina oli Toffeen ohjattujen hallitreenien vuoro Kivistössä. Mehän treenataan JustForFun-ryhmässä, mutta talvikaudella ryhmässä on myös kisaamaan tähtääviä koirakoita. Tulimme vähän myöhässä ja kiireellä, valitettavasti tavan mukaan. Muut olivat jo lähes tutustuneet rataan, jonka Anne oli meille suunnitellut. Välistäveto, puomin taakse putkeen irtoaminen, poispäinkääntö, kepit molemmilta puolilta ohjattuna, jälleen kerran hauska, virtaava ja riittävän haasteellinen tehtävä meille.

Annen mielestä siinä ei ollut "mitään ihmeellistä", niinpä katselin kavereiden suorituksia enkä varsinaisesti tutustunut rataan lainkaan. Tehtiin rataa kahdessa lyhyemmässä pätkässä. Soitellen sotaan -tyyli kostautui heti. Toffee on ihan tyypillinen lajinsa edustaja, se kyllä haistaa mamman mielenliikkeet kilometrien päähän!

Mulla oli vähän lepsu ote heti, mutta Toffee teki alun ihan kiltisti suunnitelmien mukaan. Ensin rengas, sitten aita. Olin itse asettunut kolmannen esteen viereen ja lähdin Toffeen kanssa yhtäaikaa liikkeelle, virhe, Vohvelille tuli kamala kiire kolmosaidalle. Lisäksi unohdin, ettei mun pidä sanoa yhtään hyppykäskyä, koska Toffee hyppää juuri siltä kohtaa, kun se kuulee käskyn, vaan käskytin hypyt, virhe. Toffee hyppäsi siis kilometrin päästä ja päätyi tietysti riman päälle! Se sattuu joka kerta sydämestä, mutta terrieri ei ainakaan näytä välittävän, vaan matka jatkuu.

Keppien jälkeen heitin koiran aidan yli irtoamaan putkeen ja käännyin jo poispäin puomin suuntaisesti, salamannopeasti Toffee kääntyi aidan jälkeen ja pujahti puomille, vaikkei siivekkeen ohi oikein kunnolla mahtunutkaan puomille. Sen jälkeen alkoi terrierihepuli, koira tarjosi kaikkia esteitä ja komensi räksyttämällä antamaan parempia ohjeita, mutta ei lainkaan rauhoittunut ja kuunnellut (ja Nekku säesti kentän laidalta!), häntä heilutti koiraa, Toffeliini nautti taas koko rahan edestä. Ei sille voinut kuin nauraa!

Otin itseäni niskasta kiinni ja jatkoimme, putken jälkeen tuli hyppy ja poispäinkääntö. Toffee hyppäsi hyppykepin lailla tuota hyppyä edestakaisin ennen kuin tajusi, mitä mä oikeastaan halusin. Sen jälkeen kaikki sujuikin kuin vettä vaan. Toinen puoli radasta meni kerrasta putkeen ja teimme sitten vielä koko radan. Toffee toki osasi radan jo ulkoa, todennäköisesti, sillä teimme kerralla ihanan, virheettömän ja meille nopean radan. Näytti kuulemma sujuvalta ja helpolta, sitähän se tuon koiran kanssa onkin.