Arkisia asioita

Koiran saavuttua huusholliin saa heittään yksityisyydelle hyvästit. Yksin ei tarvinnut enää mennä edes WC:hen. Toffee seuraa joka paikkaan, mökilläkin se odottelee ulkohuussin portailla. Nekku ei jaksa odotella, vaan rallattelee omiaan.

Vaikka kummallekaan koiralle ei varsinaisesti ole annettu sänkylupaa, niin molemmat siellä kuitenkin nukkuvat. Toffee tosin odottaa lupaa. Se seisoo sängyn vieressä ja pistää päänsä sängylle katsoen anovasti. Jos ei lupaa tule, hyppää Tohveli sängylle muina naisina, yleensä. Joskus se huokaisten rojahtaa nukkumaan lattialle ja pakkohan silloin on sanoa, että hyppää vaan. Toffeelle tulee aika nopeasti kuuma, niinpä se yleensä nukkuu vähän kauempana ja jossain vaiheessa siirtyy lattialle nukkumaan. Nekku sen sijaan ryntää salamana sänkyyn ja asettuu ihan kiinni kylki kylkeen, yleensä nilkat on sen tyynynä, hankaloittaa kyllä kääntymistä. Ja jos jalka pilkahtaa peiton alta, on aivan varma, että se on Nekkulin mielestä nuoltava puhtaaksi.

Aamu-uninen Nekku jää aina sänkyyn makoilemaan. Toffee sen sijaan kömpii sängystä kanssani ja seuraa kylpyhuoneeseen, lattialämmityksen päällä on varmaan ihan kiva makoilla ja jatkaa torkkuja. Toffee seuraa silmätarkkana ruokapöydän alta myös aamuruuan valmistumista ja kun mikron kello kilahtaa lämmitetyn maksalaatikon valmistumisen merkiksi, tulee Toffee lähietäisyydelle, ettei vain vahingossa ruokakippo joudu vääriin käsiin. Nekkukin yleensä lähestyy venytellen tuossa vaiheessa. Tyttöjen kipot ovat vierekkäin eikä riitoja ruuasta ole tullut. Ihan pikkupentuna Nekku kertaalleen yritti mennä Toffeen kipolle yhtä aikaa Toffeen kanssa, olihan se pentulaatikossaan saanut ruuan samasta ruokakupista muiden sisarustensa kanssa. Toffee ei ollut samaa mieltä ja murahti eikä Nekku sen koommin ole yrittänyt samalle kipolle tunkeutua.

Toffee on aina ensimmäisenä ovella, kun lenkille lähtemisestä on puhe. Nekku juoksentelee edestakaisin. Laitan aina Toffeelle ensimmäisenä kaulapannan ja sitten vasta Nekulle. Tässä taannoin laitoin taas tuon pannan Toffeelle ja sitten sen huomattavasti pienemmän pannan toiselle koiralle ihan ajatuksissani. Otin remmeistä kiinni ja olin lähtemässä ovesta ulos, kun Nekku ilmestyi jostain tutkimusmatkalta olohuoneestapäin. Toffeella oli kaulassaan kaksi puolikuristavaa Hurtta-pantaa. Eihän sitä pienempää millään tahtonut saada pois Toffeen päästä, pelkäsin kuristavani koiran ja mietin pannan leikkaamistakin, kun se lievää väkivaltaa ja korvien ruhjomista käyttäen lopulta lähti.

Lenkkeillessä Toffeella on tapana lukea tarkkaan kaikki kaverien jättämät viestit ja vastailla niihin ahkerasti. Se siis haistelee paljon ja merkkailee. Merkkailu on huvittavaa, se nostaa jalkaa. Tohveli oppi tuon jalan noston Eltonilta, joka oli ensimmäinen koirani. Tuo vehnäterrieriuros nukkui ikiuneen Toffeen ollessa puolivuotias. Sen jälkeenkin Toffeen parhaat kaverit ovat olleet uroksia, niin tuo merkkailu tuli tavaksi. Jalkaa nostaessaan Vohveli niiaa ja samalla nostaa toista takajalkaa ja saa ehkäpä muutaman pisaran tiristettyä, se kun ei osaa urosten tapaan lainkaan säästellä....

Kakkapaikkojen etsiminen on taidetta eikä silloin, kun Toffee sopivan paikan löytää, sitä saa lainkaan häiritä tai etsiminen ja asettautuminen menevät kokonaan uusiksi. Toffee pyrkii tekemään asiansa aina jonnekin syrjäiseen paikkaa tai ojanpohjalle. Nekku sen sijaan tekee tarpeensa juuri siinä, kun sattuu siltä tuntumaan. Siinä ei asentoa etsitä tai muutenkaan mietitä, kun jo tapahtuu! Nekku ei juuri ole kiinnostunut toisten koirien viesteistä, mutta tuoreet jäniksen tai jonkun muun elukan jäljet kiinnostavat kovasti. Ja kaikki jäniksen jätökset se pyrkii imuroimaan, ei kyllä kovin mukava tapa.

Koiria kutsuttaessa saa olla ovela. Ulkona toimii omat nimet. Kotona taas aivan varmasti paikalle ensimmäisenä saapuu se, jota ei ole kutsuttu. Sehän oikeastaan on ihan loogista, sillä jos kyseessä on joku kiva juttu, sitä ei halua missään tapauksessa menettää ja kannattaa olla ihan vieressä. Jos taas kyseessä on joku ikävämpi asia, esimerkiksi turkin harjaus, niin se ei koske varsinaisesti sitä, jota ei kutsuttu. Logiikka ei tosin ole ihan aukoton, sillä kyllä ne molemmat aina kuitenkin harjataan.